
EILISET MUNKIT
Rauli Katajavuori – 50 vuotta elämää, 30 vuotta taiteilijana
Retrospektiivi vuosilta 2009–2026. Uutta ja vanhaa, sopivasti lämmitettynä.
Tiedättehän eiliset munkit? Ne, jotka ovat viettäneet yön muovipussissa. Sokeri on sulanut niiden pintaan tahmeaksi kerrokseksi, eikä koostumus enää vastaa leipurin alkuperäistä tarkoitusta. Mutta kun munkin lämmittää mikrossa, tapahtuu jotakin kummallista. Se onkin ehkä parempi kuin tuoreena. Taikina jää hieman viileäksi, mutta sisällä oleva hillo kuumenee niin, että polttaa suun. Jotenkin väärällä tavalla herkullista.
Eiliset munkit on sirkustaiteilija Rauli Katajavuoren 50-vuotisjuhlan ja 30-vuotisen taiteilijauran kunniaksi valmistuva juhlanäytös. Se on retrospektiivi, jossa nähdään paloja vuosina 2009–2026 syntyneistä esityksistä, uudelleen lämmitettyjä kohtauksia, tuttuja temppuja, unohdettuja ajatuksia sekä jotakin aivan uutta.
Runoja kivusta, kuvia kaipuusta, palasia tehdystä taiteesta ja tarinoita teosten takaa.
Kolmen vuosikymmenen aikana on syntynyt koko joukko teoksia, onnistumisia, epäonnistumisia, taiteellisia kokeiluja ja ratkaisuja, joiden järkevyydestä voi edelleen olla montaa mieltä. Näyttämölle tuodaan paitsi katkelmia valmiista esityksistä myös niiden syntyyn liittyviä tarinoita. Mistä jokin ajatus sai alkunsa? Miksi se päätyi juuri sellaiseen muotoon? Mitä jäi tekemättä, mikä meni pieleen ja mitä tapahtui silloin, kun kukaan ei ollut katsomassa? Kaikkea ei ole tarkoitus selittää, mutta jotakin voi ehkä ymmärtää paremmin vuosien päästä. Osa teoksista on kestänyt aikaa, osa ei ehkä kestäisi enää päivänvaloa. Jotkin asiat toimivat nyt paremmin kuin alkuperäisessä muodossaan. Toiset ovat saattaneet muuttua vuosien saatossa joksikin aivan muuksi.
Kaikki ei parane vanhetessaan, mutta jotkin asiat muuttuvat kiinnostavammiksi juuri siksi, etteivät ne ole enää sitä, mitä niiden alun perin piti olla.
Jotkut viinit muuttuvat etikaksi. Ei se kuitenkaan tarkoita, että ne olisivat pilalla. Ne pysyvät ihan käyttökelpoisina, kunhan käyttötarkoituksen miettii uudelleen. Ehkä sama pätee taiteeseenkin. Ja kenties taiteilijaan.
Eilisissä munkeissa vanhat teokset eivät palaa näyttämölle museoesineinä, vaan ne saavat uuden mahdollisuuden. Niitä lämmitetään, puretaan, yhdistellään ja katsotaan uudelleen. Mitä tapahtuu, kun viisikymppinen taiteilija esittää materiaalia, jonka hän teki aivan toisenlaisena ihmisenä? Onko sama liikemateriaali ja tulkinta enää samaa? Voiko vanhasta tulla uutta vain siksi, että tekijä on muuttunut?
Esityksessä kohtaavat sirkus, jongleeraus, teatteri, runous, kuvat ja muistot. Mukana on iloa ja surua, kipua ja kaipausta, onnistumisia ja epäonnistumisia, sekä kaikkea sitä, mikä vuosien aikana on tarttunut taiteeseen ja sen tekijään.
Eiliset munkit on yhtä aikaa juhla, taiteellinen inventaario ja yritys ymmärtää, mitä kaikkea vuosikymmenten aikana on tullut tehdyksi. Se ei kuitenkaan ole kronologinen historiankertomus eikä kokoelma suurimpia saavutuksia. Pikemminkin se on joukko muistoja, kohtauksia, tekoja ja ajatuksia, jotka saavat kohdata toisensa uudessa järjestyksessä. Mutta ennen kaikkea se on esitys jatkamisesta. Sillä vaikka kyseessä on retrospektiivi, katse ei jää menneisyyteen. Kolmekymmentä vuotta taiteellista työskentelyä ei tarkoita, että kaikki olisi jo nähty, saati että kaikki olisi tullut valmiiksi. Vanhojen palojen väliin ilmestyy uutta materiaalia, uusia kysymyksiä ja kenties myös sellaisia ajatuksia, joita olisi ollut parempi olla koskaan keksimättä.
Eiliset munkit on rakkaudella valmistettu, hieman vanhentunut, epäilyttävästi lämmitetty ja edelleen vaarallisen kuuma sirkustaiteellinen kokonaisuus. Jotenkin väärällä tavalla herkullinen.
Varoitus: sisältö saattaa polttaa suun ja jotain juttuja voi joutua selittämään kotona lapsilleen.
Tuotanto: Sirkus Supiainen
Numeroimattomat istumapaikat.
***
Esteettömyys:
Tapahtumaan ei ole esteetön pääsy pyörätuolilla.