0600-1-1616 Puhelinpalvelu ma–la 9–21, su 11–18 (1,99 € / min. + pvm)
Syksyllä Tampereen Olympiassa koetaan jotain uutta: kahden erillisen illan aikana nähdään ja kuullaan 14 artistivierasta isäntänään laulaja-lauluntekijä Topi Saha.
Kehässä artistit keskustelevat musiikista ja lauluistaan sekä vastaavat toistensa lauluihin lauluilla. Illan kulkua ja settilistaa on mahdoton ennustaa etukäteen. Kehä kuljettaa itseään sinne, mihin on luontevinta kulkea. Ainoa varma asia on, että artistivieraat pääsevät ääneen niin puheen kuin laulunkin keinoin.
OLYMPIA ESITTÄÄ: KEHÄ
To 31.10.2019 Kehä #1 | Tampere, Olympia
Isäntänä: Topi Saha
Vieraina:
Eva Louhivuori (Eva+Manu), Teemu Markkula (Death Hawks), Manna, Ville
Malja (Lapko, Dallas Kalevala), Ylva Haru, Eetu Henrik Iivari (The
Holy), Antero Lindgren
To 12.12.2019 Kehä #2 | Tampere, Olympia
Isäntänä: Topi Saha
Vieraina: Mikko Joensuu, Laura Moisio, Antti Autio, Viitasen Piia, Pekko Käppi, Petra Poutanen, Jarno Takkumäki (Lac Belot)
AJATUKSIA KEHÄ-KONSEPTIN TAKANA
"Ajatus konseptista syntyi halusta tuoda artistit tilanteeseen, jossa edes he eivät tiedä tarkalleen mitä on luvassa. Normaalissa keikkatilanteessa artisti tietää aina, mitä tapahtuu seuraavaksi. Minua kiehtoo tilanne, missä artisti pääsee vahvemmin reagoimaan hetkeen. Kehässä artistin kuuluu vastata toisen artistin lauluun mielestään juuri sen hetken tunnelmaan sopivalla laululla. Tämän kaltainen tilanne luo sekä artistille että yleisölle vahvemman yhteenkuuluvuuden tunteen. He ovat siinä mielessä samankaltaisessa tilanteessa, ettei kumpikaan osapuoli pysty ennalta tietämään seuraavaa hetkeä. Tämä erilainen lähestymistapa musiikkia kohtaan tekee tilanteesta avoimemman, hauraamman ja henkilökohtaisemman kaikille osallisille", kertoo ohjelmapäällikkö Marko Nikula.
Kehä-iltojen isäntä Topi Saha luonnehtii aihetta näin:
"En usko täydellisyyteen. Täydellistä laulua ei ole olemassakaan, mutta itse jahtaan jatkuvasti niin kuulijana kuin laulajanakin sitä oikein hyvää laulua. Tällainen laulu saa olla hölmö ja sentimentaalinen, katkeransuloinen tai niin imelä, että ikeniin sattuu. Mikä sanoina paperilla tuntuu falskilta ja naiivilta, muuttuukin melodian ja harmonian kuljettamana sielua ja ruumista värisyttäväksi kokemukseksi. Silloin harvoin kun tällaisen laulun saa kuullakseen, on kyseessä melkeinpä hengellinen kokemus. Itse en ainakaan ole vielä lähemmäksi pyhyyttä löytänyt.
Laulunkirjoittaminen on aina jossain määrin teeskentelyä: toisten kenkiin asettumista ja isompien tyttöjen ja poikien tarinoiden laittamista omiin nimiinsä. Lauluntekijä pyrkii usein luomaan illuusion rehellisyydestä – tai sitten piiloutumaan kuvitelman taakse, kieltäen kaikki omaelämäkerralliset yhteydet. Laulumusiikki on rakenteeltaan kiinni perinteessä ja konventioissa. Kaikki laulut on jo laulettu ja eteenpäin lainattu. Silti uudistuminen kuuluu laulumusiikin elinehtoihin. Lähestulkoon kaikki tuntemani lauluntekijät tasapainoilevat eräänlaisessa narsismin ja itseinhon zeniitissä. On täysin mahdollista – ja yllättävän yleistä – pitää itseään lounaalla nerona ja illallisella narrina. Juuri kukaan ei yleensä halua liikaa avata tarinoitaan ja puhua musiikistaan. ”Voisiks mä vaan laulaa”. Silti etenkin uuden laulun esittäminen on usein tuskallinen kokemus, johon sisältyy häpeää ja epävarmuutta. Ja sen vastapainoksi mitä ihaninta onnistumisen ja jakamisen tunnetta.
Syksyllä Tampereen Olympiaan saapuu laulujaan laulamaan ja niistä keskustelemaan viisitoista varsin erilaista lahjakasta tekijää. He käyttävät eri muotoja ja kieliä, mutta tuuttaavat silti samaa kamaa samaan saaviin. Isoa osaa heistä minulla on ilo kutsua rakkaiksi ystävikseni. Toivottavasti pystymme yhdessä esiintyjien ja yleisön kanssa muodostamaan Olympiaan Kehän, jossa uskallamme hävetä ja riemuita sekä nauraa ja vetistellä yhdessä."
